Introverttiys ja ekstroverttiys liitetään usein sosiaalisuuteen, vaikka siitä ei oikeasti ole kyse.

Korona nosti esiin tarpeita, joista emme välttämättä tienneet. Tämä uusi, omituinen normaali on vaikuttanut meihin kaikkiin. Korona toi osalle helpotusta arkeen ja toisille valtavia haasteita jaksamisen kanssa. Kohtaan päivittäin asiakkaita, jotka kertovat ja ihmettelevät miksi omat energiat eivät riitä, kun tekee töitä kotoa käsin, eikä työpaikalla ihmisten keskellä.  Ihmiskeho on viisas, ja kertoo tähän vastauksen – hermosto.

Hermostossa on oma potentiaali

Jokaisen hermostosta löytyy valtavasti tietoa siitä millainen olet. Kun kunnioitamme hermoston omaa tapaa toimia, tekeminen on energiatehokasta ja näin myös mielekästä. Ehkä ei aina tulla ajatelleeksi miten paljon tietoa hermostossa onkaan ja mihin kaikkeen se vaikuttaa. Tiesitkö että hermostosi vaikuttaa motoriikkaan, voimantuottoon, tunteisiin, ajatteluun sekä käyttäytymiseemme?

Hermostotyyppejä on 16 erilaista ja tapoja motivoitua 12 erilaista, meitä hyviä tyyppejä on siis 192 erilaista.

”Et voi tulla hyväksytyksi toisen alitajunnassa, jollet tunnista ja tiedosta miten oma alitajuntasi auttaa sinua menestymään.”

Asenne ympäristöön

Ekstroverttiys ja introverttiys liitetään hyvin herkästi sosiaalisuuteen, vaikkei kyse ole siitä ollenkaan. En yhtään ihmettele miksi nykyään osa ihmisistä kertoo olevansa ambivertteja, koska eivät esimerkiksi introverttina tunnista itseään koska ensimmäinen kriteeri on hassusti sosiaalisuus. Mistä sitten on kyse?

Me saamme hermoston synnyin lahjana, hermosto kertoo mm. oletko introvertti vai ekstrovertti. Suurin osa ajattelee asian sosiaalisuuden kautta, mutta näiden käsitteiden ympärillä ei olekaan kyse sosiaalisuudesta. Ihminen on sosiaalinen eläin ja jokainen tarvitsee sosiaalisia kontakteja. On kyse enemmänkin, asenteesta ympäristöön sekä miten me lataudumme ja mistä otamme energian. Introvertit lataavat akkunsa yksinollessa siinä missä me ekstrovertit lataudumme ihmisistä. Mietitään viikon lomareissua, olet kokoviikon ihmisten kanssa, etkä pääse hetkeksikään olemaan yksin edes hotellihuoneessa. Introvertit tarvitsevat melkein toisen lomaviikon, jotta selviävät tiiviistä seuramatkasta ja ekstroverteille tämä ei tuota haastetta.

Siinä missä introvertti pohdiskelee asioita, keskittyen sisäiseen maailmaansa, me ekstrovertit keskitymme meidän ulkopuoliseen maailmaamme kokeillen asioita. Toisin kuin introvertit, ekstrovertit ajattelevat puhuessaan. Muistan aina tästä rakkaan äitini, joka kysyi minulta varmasti viikoittain, miksi kysyn muilta, kun vastaan itse siihen heti. Häntä ilmeisesti introverttina hieman ärsytti se, en tehnyt tätä tietoisesti vaan minun hermostoni mukaisesti.

Introverteilla on huikea tapa tuottaa tekstiä, ja he ovat luontaisia kirjoittajia, kun taas ekstrovertit ovat melkoisia sanaseppoja puhuessaan. Tätä kirjoittaessa tuleekin mieleeni, että tarvitsisin tiimiini yhden introvertin, joka tuottaisi minun ääneen puhutut asiat tekstiksi. Näin tekisimme timanttista jälkeä tiiminä omia vahvuuksia hyödyntäen.

Tiedätkö miten sinä lataudut?

Tunteet tarttuvat työpaikalla(kin)

kuva: Pixabay/Succo

Jos sinun puhettasi ja esiintymistäsi työpaikalla videoitaisiin päivä, mitä videolla näkyisi, kuuluisi ja tuntuisi? Millaista tunneilmastoa sinä tuot työyhteisöösi? Tuotko tunteillasi virtaa, vai varastatko sitä muilta?

Aikavarkaus lienee tuttu ilmiö työpaikoilla, mutta tunnevarkaus on vaietumpi ilmiö. Tunnevaras kaataa oman tunnekuormansa töihin ja paahtaa tilanteisiin kaikki tunnemittarit punaisella – tai mustalla. Hän aloittaa puheenvuoronsa sillä, miten hän ei jaksa tai kykene tai on turhautunut, pettynyt, harmissaan ja odottaa kauhulla, miten tilanne vaan tästä menee huonommaksi. Tunnevarkaalla olisi aina joku muu hetki parempi tai jokin toinen ratkaisu mukavampi. Hänen voimansa ja energiansa menee oman tunnetilan kannatteluun, ja sopivassa tilanteessa hän kovin mielellään kaataa oman tunnelastinsa muiden niskaan. Eli varastaa muiden energiaa oman tunnetaakkansa hoitamiseen.

Tunteissa on se huono (ja hyvä) piirre, että ne tarttuvat ja jatkavat elämäänsä muissa, toisinaan vaan aivan päinvastaisina kuin alkuperäinen tunne! Siinä missä työpaikan yläfemma-akselistolla liihottava superpositiivinen epärealisti voi saada kollegansa innostumaan tai ahdistumaan, myös kielteisen tunnesäilän käyttäjä voi suistaa koko jengin tunnemyräkkään, josta seurauksena voi olla mitä vaan vihan ja lamaantumisen välillä.

Olen itsekin itkenyt työpöydän ääressä väsymystä, pettymystä ja turhautumista. Ja saanut silloin kollegoilta henkistä ja fyysistä paijausta, myötätuntoa ja lohdutusta. Tunteiden asialliseen purkamiseen pitää työpaikallakin olla toimintamalli. Ongelmia nimittäin tulee siitä, kun mahdollisuutta normaaliin inhimilliseen kohtaamiseen ei anneta. Varkaudeksi toiminta muuttuu silloin, kun tunteen vallassa toimiva ei syystä tai toisesta itse huomaa omaa tunnearsenaaliaan ja toimintamalliaan. Ja alkaa kuormittaa muita sillä, että ei tosiasiassa käsittele tunteitaan.

Lasten tunnetaidoista on puhuttu jo pitkään, ja näitä oppeja on ujutettu jo opetussuunnitelmiinkin. Hämmästyttävän monella aikuisella on kuitenkin haasteita tunnistaa, nimetä ja käsitellä omia tunteitaan. Tunteiden perusmekanismeja ei ymmärretä, eikä myöskään sitä, että naama nutturalla töihin purjehtiminen saattaa pilata muiden työpäivän jo ennen kuin se on kunnolla edes alkanut.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Työnantajien pitäisi ymmärtää, että tunteet ovat työpaikoillakin läsnä. Siksi niitä ei kannata yrittää vaientaa, vaan ottaa käyttöön. Tunteilla on paitsi tietoarvoa, myös työyhteisöä yhteen hitsaavia vaikutuksia. Molemmissa tärkeää on muistaa, että myös kielteisiä tunteita tarvitaan. Niiden purkaminen ja hyödyntäminen täytyy vaan muistaa hoitaa ammattimaisesti – ja inhimillisesti. Positiivisten tunteiden ”lisääminen” työpaikalle ei nimittäin poista kielteisiä tunteita, vain tunteiden aito käsittely.

Esihenkilön on hyvä muistaa, että tunnevaras saattaa voida erittäin huonosti ja tarvitsisi tiukkojen rajojen sijaan ennemminkin rakkautta. Kielteisten tunteiden voimalla purjehtivan tulisikin ensisijaisesti herättää huolta. Hänet tulee auttaa avun äärelle ja purkamaan kuormaansa, mielellään ammattilaisen, kuten työnohjaajan, avulla. Ammattilaiseen tunteet eivät nimittäin tartu.

Työyhteisön jäsenten täytyisi tajuta, että siinä missä työpaikalla voi saastuttaa sanoilla ja teoilla, myös tunteet tarttuvat. Jos heräät aamulla vatsataudin vallassa, harkitset kaksi kertaa, haluatko tartuttaa taudin työkavereillesi. Miksi et miettisi ihan samaa omien tunteidesi kohdalla?

Ja jos sitten jo pidempään huomaat heränneesi väärällä jalalla töihin, on syytä pysähtyä kunnolla. Mistä kuorma tulee? Tuleeko se kotoa, työstä, työtehtävistä, olosuhteista vaiko ihan omasta historiasta? On hyvä hakea apua ennen kuin tilanne eskaloituu pahimmassa tapauksessa sairaudeksi tai loppuunpalamiseksi.

Kun jonkun toisen tunnemyräkkä toistuvasti sotkee omaa työtä, voisi asian ottaa puheeksi. Ei silloin, kun toinen on tunteen vallassa, vaan vaikkapa kahvikupposen äärellä hyvänä päivänä. Jos ei tiedä, miten asiasta puhua, voi aina kysyä, miten toisella menee. Tiukempaa interventiota voi tehdä vaikkapa kysymällä: ”Kun kuuntelen sinua, niin minussa herää itsessäni tunteita, kuten huolta ja vähän suruakin… Miten itse koet tilanteen?”

Meidän kaikkien olisi myös hyvä tiedostaa, että olemme erilaisia sen suhteen, miten paljon haluamme ja pystymme raottamaan muille omaa tunne-elämäämme. Porukan kivikasvo saattaa hämmentää muita, koska ei pysty sanoittamaan omia tuntemuksiaan, ja työpaikan höyrypannu saattaa jo olla turhankin ennustettava. Myös biologia ja hermosto määrittelevät tunteiden käsittelyä, omien jo lapsuudessa opittujen toimintamallien lisäksi. Olisikin hyvä tunnistaa, millaisia kaikenlaisia tyyppejä meidän työpaikalla on, ja myös huomata, että kaikki ovat omalla tavallaan hyviä tyyppejä. Höyrypannu saa nimittäin tartutettua muihin myös valtavasti iloa ja innostusta – ja kivikasvon rauhallisuus tasaa kaikkien tunteita kriisin hetkellä.

Avain paremmin voivaan työyhteisöön on se, että nämä erot tunnistetaan ja otetaan hyvällä tavalla käyttöön.

Raisa

Työnohjaaja ja valmentaja, Hyvät Tyypit -valmennus

PS. Hyvät Tyypit -valmennuksen avulla löydetään yhdessä kaikkien työyhteisön jäsenten vahvuuksia – ja myös niitä heikompia puolia. Sensovalmennus antaa hyvän ja jämäkän pohjan puhua myös tunteista työpaikalla, ilman kasvojen menettämisen pelkoa. Ja koulutettu työnohjaaja tarttuu tarvittaessa jo kertyneisiin tunnekuormiin ammattitaitoisesti. Tutustu myös yksinyrittäjille suunnattuun Hyvät Tyypit -valmennukseen!